Muurahaisten poluilla

Lapsiperheen retkeilyblogi

Viikonloppuretki Kytäjä-Usmin ulkoilualueelle

Hyvinkään Kytäjä-Usmin ulkoilualue sopii hyvin päivä- ja yöretkeilyyn lasten kanssa. Alueella on paljon merkittyjä reittejä ja huollettuja tulipaikkoja.

Oman maun mukaan reiteistä voi valita vähän pidemmän ja rauhallisemman vaihtoehdon tai jäädä suosituimmalle nuotiopaikalle, aivan parkkipaikan läheisyyteen. Jos haluaa nähdä alueen parhaat puolet, on kuljettava myös merkitsemättömiä polkuja, joita näitäkin alueella riittää.

Kytäjä-Usmille tyypillinen leveä reitti

Halusin viettää kiireettömän viikonlopun metsässä, saada aikaa kahdestaan esikoisen kanssa. Rakastan herätä lauantaiaamuna teltassa, arki kaukana takanapäin. Tämän ihanuuden toteuttaminen vaatii tiukkaa aikataulua perjantaina, mutta on sen arvoista.

Parkkipaikalta oli lyhyt matka yöksi Piilolammen rantaan

Perjantai-iltana kello läheni jo kahdeksaa, kun ajoin kohti Usminrinteentien parkkipaikkaa, jonka oli tarkoitus olla retkemme aloituspaikka. Jos olisin lukenut tarkemmin etukäteen kuvauksen alueesta, olisin tiennyt, että kyseisellä parkkipaikalla on öisin pysäköintikielto.

Eipä auttanut muu kuin ajaa takaisinpäin, ulkoilualueen toiselle puolelle. Aurinko oli jo laskemassa ja yöksi luvatun sateen ensimmäiset pisarat ropisivat tuulilasiin.

Takapenkkiläinen ei ollut kovin innostunut pimeässä metsässä kävelemisestä, nälkä kurni vatsassa ja unikin painoi jo pojan silmiä.

Piilolammin nuotiopaikalle on onneksi lähimmältä parkkipaikalta vain muutaman sadan metrin matka. Yhdeksältä teltta oli pystyssä ja iltapala syöty. Makuupussin sisällä oli hyvä kuunnella sateen ropinaa telttakankaaseen.

Tikkupulllat paistumassa nuotiolla

Yöllä satoikin ihan kunnolla, mutta aamu valkeni poutaisena. Kotona valmiiksi tehty tikkupullataikina oli yön aikana kohonnut sopivaksi ja paistui lammen rannan nuotiopaikalla herkulliseksi aamiaiseksi. Onneksi Piilolammin puuvaraston puut olivat valmiiksi pilkottuja ja kuivia, sillä kirves oli ilmeisesti kesän aikana varastettu kameravalvonnasta huolimatta.

Muita yöpyjiä ei Piilolammilla tuona elokuun lopun sateisena yönä ollut, mutta päiväretkeläisiä näimme viikonlopun aikana sitäkin enemmän. Olimme juuri saaneet aamiaistarvikkeet korjattua pois, kun ensimmäinen lapsiperhe saapui. Sen jälkeen nuotiopaikalla oli koko ajan yksi tai useampi seurue.

Suuri käyttöaste näkyikin nuotiopaikan ympärillä maaston kuluneisuutena, mutta myös välinpitämättömyyden ja ilkivallan jälkinä. Itselleni tuli hieman surullinen olo. Lapsi osasi nähdä paikassa sen kauneuden ihmisen toiminnan aiheuttamien jälkien ohi.

Piilolammin nuotiopaikalla on uudet penkit

Lauantaiaamupäivä kului mukavasti Piilolammin lähistön geokätköjä etsiessä ja teltassa pötkötellessä. Geokätköt johdattivat meidät pois merkityiltä poluilta, kiipeilemään mäkiä, sekä maistelemaan mustikoita ja puolukoita. Vasta lounaan jälkeen laitoimme tavarat kasaan lähteäksemme kohti seuraavaa yöpymispaikkaa, Kaksoislampia.

Polku Piilolammilta Kaksoilammille

Kaksoislammilla ei ollut kovin helppoa löytää tasaista telttapaikkaa

Piilolammia ympäröivät kolmelta puolelta korkeat rinteet. Niinpä Kaksoislammille johtava polkukin kiipeää kohtuullisen mäen yli pitkin kivikkoista polkua. Toisaalta tämän välin viimeinen kolmannes kuljetaan pitkin metsäautotietä, mikä tuntuu olevan Kytäjä-Usmille tyypillistä. Kävelyreitit on monin paikoin linjattu metsäautoteitä ja latupohjia pitkin.

Metsäautotie

Kaksoislammit ovat kaksi kaunista suolampea. Nuotiopaikka ja laavu sijaitsevat pohjoisemman lammen vieressä, kallion päällä. Vessa ja puuvarasto löytyvät hieman kauempaa, huoltotien varresta.

Tasaisia telttapaikkoja Kaksoislammilla ei pahemmin ole, mutta saimme kuin saimmekin pienen asumuksemme aseteltua kallion kainaloon siten, ettei kummankaan tarvinnut nukkua kivien tai juurien päällä.Tällä kertaa kuuntelin telttaan mopojen pärinää ja ymmärsin, miksi Usminrinteentiellä liikkuminen on rajoitettu päiväsaikaan.

Kaksoislammit
Näkymä kalliolta pohjoiselle Kaksoislammelle

Paluumatkalle osui retken kaunein paikka, Piilonsuo

Sunnuntaina meillä ei ollut kiire. Valitsin meille paluureitiksi pohjoiseen lähtevän polun. Tämäkin reitti kulki pääasiassa metsäautoteitä pitkin kunnes tulimme Piilolammen pohjoispuolella olevan Piilonsuon pohjoispäähän. Maanmittauslaitokseen karttaan oli merkitty polku kulkevaksi suon läpi. Kulkihan siitä, mutta suo oli jossain vaiheessa ennallistettu tekemällä patoja ja tukkimalla ojia. Löysimme metsän puolelta pienen polun ja läksimme sille sen sijaan, että olisimme valinneet pidemmän kiertoreitin.

Ennallistettu Piilosuo, puita kumossa ojan päällä

Ihastelin vehreää näkymää ympärilläni ja pysähtelin ottamaan kuvia. Minusta tämä oli koko retken kaunein paikka. Esikoinen painoi kovaa vauhtia rinkka selässä  ja oli onnellinen kun vihdoin pääsimme Piilolammen rantaan isommalle polulle. ”Nyt vauhtia äiti”, kuului edeltä.

Ennallistettu Piilosuo

Piilolammin pohjoispäästä, kallion päältä, löytyi kaunis tulipaikka, joka oli selvästi paljon vähemmän käytetty kuin lähempänä parkkipaikkaa oleva. Tähän varmasti vaikuttaa se, että puut pitää kantaa lammen toisesta päästä.

Astelimme lammen rantaa kiertävää luontopolkua pitkin parkkipaikalle enempiä pysähtelemättä, meidän tämänkertainen retkemme oli ohi.

Retkestä jäi utelias olo Kytäjä-Usmin suhteen. Toisaalta nuotiopaikkojen kuluneisuus ja metsäautoteillä kulkeva reitit eivät innostaneet, toisaalta olen varma, että alueella on noiden reittien ulkopuolella tai pidempien reittien varrella varmasti vielä paljon nähtävää.

Oletko sinä retkeillyt Kytäjä-Usmissa? Mistä löytyvät alueen kauneimmat paikat?

 

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Hyvinkää, lapset, retkeily, yöretki, 0 comments

Ajatuksia tulevasta partiovuodesta

Koulut ovat jo alkaneet, ja kohta alkaa myös minun kolmas vuoteni ryhmänvetäjänä partiossa. Odotan kovasti ryhmämme lasten tapaamista näin kesän jälkeen. Odotan kuulevani mitä lapset odottavat tältä viimeiseltä sudenpentuvuodeltaan. Uskon, että tästä tulee kaikkein kivoin vuosi tämän ryhmän kanssa.

Partiovuoden kulku on jo tullut tutuksi itselleni, kuten ryhmän lapset ja aikuisetkin. Toki muutoksia tapahtuu. Joku muuttaa pois tai lopettaa partion muusta syystä. Uusia lapsia ja aikuisia tulee tilalle. Kuitenkin nyt tiedän jo aika hyvin mitä juuri tämän porukan kanssa voi ja kannattaa tehdä. Tänäkin vuonna meillä on tiedossa vauhtia, ulkoilua, leikkimistä ja mukavaa yhdessäloloa. Siinä sivussa niin lapset kuin aikuisetkin toivottavasti oppivat uusia taitoja.

Kun mietin kahta viime vuotta, yhtenä parhaista partiotapahtumista on jäänyt mieleen viime kevään lippukunnan maastoretki Espoon Kattilajärven leirikeskukseen.

Ruokailuväinepussit rivissä

Bussikuljetus kohti leirikeskusta lähti lauantai-aamuna yhdeksältä. Aivan liian aikaisin, jopa aamuvirkulle. Lauantai-aamuisin kuuluisi saada olla tekemättä mitään. Olin väsynyt työviikosta enkä odottanut tulevaa retkeä kovin innostuneena. Arvelin olevani sunnuntaina kotiin palatessa vielä väsyneenpi kuin lähtiessä. Olin tottunut siihen, että oman lauman retkiä isommilla partioretkillä on omaan rytmiini aivan liikaa ohjelmaa.

Toisin kävi, aurinkoinen ja lämmin viikonloppu oli täynnä rauhallisia ja kiireettömiä hetkiä. Lapset nauttivat ohjelmasta, uimisesta, leikeistä ja teltassa makoilusta. Ketään ei tarvinnut hoputtaa mihinkään. Jopa yö teltassa oli rauhallinen. Kotiin palatessa itselläkin olo oli enemmän virkistynyt kuin puhki ja kaikkensa antanut.

Toivon, että osaisin tulevana vuonna tavoittaa kaikessa toiminnassa tuon retken tunnelmaa. Ottaa aikaa lasten kuuntelemiselle ja pitää yllä positiivista ilmapiiriä.

lasten rakentamia veneitä odottamassa vesille laskemista järven rannassa
Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in lapset, oma aika, partio, 0 comments