Muurahaisten poluilla

Lapsiperheen retkeilyblogi

Syksyinen telttailu Iso-Holmassa

11-12.9.16 Iso-Holma, Nuuksio

Iso-Holmasta ei taida tulla meidän lempipaikkaa, Täällä on moni käynyt meitä ennen ja sen näkee. Itse järvi, ympärillä kohoavat kalliot ja suot saavat kyllä mielen rauhalliseksi. Ehkä tänne voisi palata, kun lumi on peittänyt maan.

Iso-Holman leririntäalue

Kävin siis kuopuksen kanssa yöpymässä Iso-Holmassa, joka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Arvelin, että sunnuntain ja maanantain välisenä yönä jopa noin lähellä Haukkalampea saisi olla rauhassa. Oikeassa olin, meidän lisäksemme oli vain yksi yöpyjä, joka kertoi että edellisenä yönä paikalla oli ollut parikymmentä telttakuntaa. Huh, onneksi oli maanantai vapaata.

Iso-Holman niemi

Menomatkalla kyllä nolotti. Suunnistan iltarasteilla B-ratoja ja olen tehnyt useita viikon vaelluksia merkittyjen reittien ulkopuolella. Silti onnistuin eksymään matkalla Kattilasta Iso-Holmaan. En pahasti, ja löysin samalla itse asiassa mukavamman reitin sekä enemmän puolukoita, mutta kolmevuotiaan kanssa jokainen ylimääräinen sata metriä tuntui aika pitkältä. Etenkin kun päiväunet olivat jääneet väliin hyvästä suunnittelusta huolimatta. Seuraavana aamuna, karttaa virkeänä katsoessa en voinut uskoa miten olin voinut erehtyä paikasta. Yhtä hölmöiltä eksymiset aina tuntuvat, olivatpa sitten pieniä tai suuria. Perille kuitenkin päästiin ennen pimeää ja onneksi oli herkkuja matkassa.

popkornit pursuavat trangian kattilasta

Yöllä olin kuulevinani teltan absidista rapinaa ja aamulla sainkin sitten muistutuksen ruoan pakkaamisen tärkeydestä. Pojan reppuun oli jäänyt muutama suklaavohveli ilman mitään käärettä. Reikä repussa ei niinkään omistajaa harmittanut, mutta ne suklaat, niitä kaivattiin koko loppureissu.

Jyrsijöiden tekemä reikä repun pohjassa

Aamupäivällä palasimme takaisin Kattilaan, syysaurinko lämmitti ja sai kaikki värit hehkumaan. Oli kevyt kävellä.

Kivistä polkua Iso-Holman ja Kattilan välillä

Retken lopuksi levähdimme vielä Kattilan tulipaikalla, joka oli yllättävän siisti ja tunnelmallinen ollakseen ihan parkkipaikan läheisyydessä. Viereisen niityn lampaat ja lehmät ilahduttivat ja pelottivat pientä kulkijaa.

Lampaita  Kattilan niityllä
Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Espoo, Iso-Holma, kansallispuisto, lapset, Nuuksio, yöretki, 0 comments

Omaa aikaa Luukissa

4.9.16

Lasten kanssa on ihana retkeillä, mutta ihanaa on myös kun voi kulkea omaa tahtia ja kantaa vain omat eväänsä. Ei tarvitse ratkoa riitoja siitä, kuka saa kulkea edellä tai kenelle annettiin enemmän vaahtokarkkeja tai motivoida ketään jaksamaan vielä vähän matkaa makkaranpaistopaikalle.

Yhdistetään omaa tahtia kulkemiseen vielä löytämisen ilo ja hyvä ystävä, niin retkeltä palaa kotiin paljon parempi äiti kuin sinne lähti. Tänä vuonna metsät ovat pullollaan sieniä, ei tarvitse kuin vähän poiketa polulta, niin saalista löytyy. Takapihaltamme alkavasta kaupunkimetsästäkin olisi siis varmaan saanut astian täyteen, mutta suuntasimme kuitenkin sunnuntain kunniaksi Luukkiin, Pohjois-Espooseen. Perillä parkkipaikat pullistelivat autoja, mutta metsässä sai silti olla ihan rauhassa.

Sammaleen peittämillä rinteillä pomppasi helposti silmille lampaankääpää ja suppilovahveroita. Muutama kanttarelli, mustatorvisieni, orakas ja kehnäsienikin päätyi koreihimme. Viimeksi mainittu oli minulle ihan uusi tuttavuus, täytyypä olla tarkkana, jos oppisin tunnistamaan sen itsekin. Harmillisesti kamera unohtui kotiin, joten kuvat jäivät suurelta osin ottamatta. Aivoihin olivat kuvat onneksi tallentuneet, illalla kun kävin nukkumaan, suppilovahverot vilisivät silmissä, ei huono alku unille.

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Helsinki, Luukkaan ulkoilualue, Luukki, oma aika, päiväretki, sieniretki, 0 comments